Oma suloinen poikani syntyi syksyllä 2017, joten synnytyksestä on aikaa vähän yli kolme kuukautta. Loppuraskauteni oli vaikea ennenaikaisen synnytyksen riskin takia, joten olin täydellisessä liikuntakiellossa monta kuukautta. Koko viime kesän katselin ikkunasta kateellisina kaikkia juoksijoita, jotka juoksivat talomme ohi. Mietin itsekseni, että synnytyksen jälkeen mäkin taas juoksen ja liikun aktiivisesti. Tiedostin kuitenkin, että synnytyksen jälkeen voi mennä pitkäkin tovi, ennen kuin olen taas juoksukunnossa. Synnytykseni oli kuitenkin melko rankka, joten en pystynyt kivuttomasti edes kävelemään kuukauteen. Se oli kova kolaus, koska olin kovasti odottanut taas liikuntatuokioita.
Olin kuitenkin onnekas, sillä kolmen kuukauden jälkeen pystyin jo ottamaan ensimmäiset juoksuaskeleet. Ei ole olemassa tarkkaa ohjeistusta, milloin voi synnytyksen jälkeen lähteä juoksulenkeille. Toisilla voi mennä palautumiseen jopa vuosi, toisilla muutama kuukausi. Ensimmäiset juoksuaskeleet olivat kuitenkin raskaita. koska edellisestä lenkistä oli kulunut melko paljon aikaa. Jalat väsyivät jo pienestä lenkistä. Onneksi lantionpohjanlihakseni olivat hyvässä kunnossa, ja ne kestivät juoksun aiheuttamaa tärähtelyä. Pystyin siis jatkamaan harjoittelua. Totuttelu juoksuun jatkuu edelleen pikku hiljaa. Toivottavasti vielä joskus olen maratonkunnossa. :) Onneksi talvella voi tehdä myös niin paljon muutakin, kuten hiihtää.
Jokaisen naisen toipuminen synnytyksestä on kuitenkin yksilöllistä, eikä mitään tarkkaa ohjeistusta ole, koska saa ruveta taas liikkumaan. Pääsääntöisesti liikkuminen täytyy kuitenkin aloittaa maltilla. Rasksus ja synnytys ovat elimistölle kovia kokemuksia, joten niistä toipuminen vie myös aikaa.
Useimmiten intoa liikkumiseen synnytyksen jälkeen olisi, koska vihdoinkin on päässyt eroon isosta raskausvatsasta, eikä raskauden aikainen väsymys ja huonovointisuus enää vaivaa. Itsekin olisin ollut valmis lähtemään juoksulenkille vaikka heti suoraan synnytyssalista. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä. Lantionpohjan lihakset ovat kokeneet kovia, joten niiden harjoittaminen täytyy aloittaa miltei heti synnytyksen jälkeen. Vasta kun ne ovat toipuneet voi aloittaa kovempitehoisen harjoittelun.
 |
| Vaunulenkkeily on liikuntaa synnytyksen jälkeen |
Kovaa painoharjoittelua kannattaa välttää synnytyksen jälkeen, koska se aiheuttaa painetta lantionpohjaan. Sen sijaan omalla kehonpainolla tehtäviä lihaskuntoliikkeitä voi tehdä omien tuntemusten mukaan.
Vatsalihastreenit kannattaa kuitenkin jättää myöhempään ajankohtaan. Raskaudessa vatsalihasten väliin tulee rako, joka tosin monesti palautuu synnytyksen jälkeen. Siihen voi kuitenkin mennä aikaa. Jos suoria vatsalihaksia alkaa treenata liian aikaisin, saattaa pahentaa vatsalihaserkaumaa ja siten saada harmikseen pömppövatsan vuosiksi eteenpäin. Keskivartalon vahvistaminen aloitetaan lantionpohjasta ja syvistä vatsalihaksista siirtyen sen jälkeen vinoihin vatsalihasliikkeisiin. Lantionpohjalihasten harjoittaminen on siinä mielessä helppoa, että sitä voi tehdä koska ja missä vaan. Niitä voi harjoittaa televisiota katsellessa tai vaikkapa bussipysäkillä. Kannattaa ottaa niistä itselleen rutiini. Itse harjoitin lantionpohjaa autolla ajaessani aina kun pysähdyin liikennevaloihin. Tätä rutiinia toistettuani harjoitusta tuli monesti useita minuutteja päivässä.
Venyttelyä kannattaa alkaa harjoittaa säännöllisesti. Vauvan kantelu ja nostelu saattavat kuormittaa kehoa. Monet imetysasennot eivät myöskään ole kovin ergonomisia. Niska-, hartia ja selkäkivut saattavat vaivata vauva-arjessa. Itse vältyin miltei kokonaan niska- ja hartiakivuista, kun vaan jaksoin venytellä säännöllisesti.
Liikkuminen kuitenkin kannattaa ehdottomasti vauva-arjessa. Liikunnasta (varsinkin raittiissa ulkoilmassa) saa niin paljon energiaa, jotta jaksaa myös touhuta vauvan kanssa. Omasta hyvinvoinnistaan on hyvä pitää kiinni vauva-arjenkin keskellä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti